Le petit ange

Ruuhkabussissa vieraassa maassa
kitinä vauvalla ja hiki mulla

Un petit ange, sanoo ystävällinen herra hymyillen.

Naurahdan ja mietin, tietäisit vain (ja varmaan tiedätkin).
Millainen huuto voi tulla, kun tiskikoneeseen ei saakaan kiivetä.

Mutta entä, jos enkelit ovatkin tällaisia?
Kiharat hiestä kiertyneitä
korvantaustoissa maitojäämiä
pulleiden jalkojen taipeissa ihottumaa
huutavat kuin kiirastulessa,
kun vaatteita puetaan päälle

Epätäydellisyydessään hellyyttäviä
ihmeitä kuitenkin
voimansa pehmentää vierustoverin kasvot

Sukupolvien ajan meistä on karsittu enkeliä pois
kurilla nöyryyttä, kovuutta,
ettei vain ylpistyisi
luulisi liikoja itsestään
tai maailmasta

Entä, jos yritän helliä
herkkyyttä ja luottamusta
voiko se mennä kovin pieleen?

Le petit ange.
Mahtinaan rakkaus.

Villasukat

Diakonissalaitoksen kohdalla
mies taluttaa pyörää
sarvet täynnä Alepan kasseja
nuhjuisia, tekstit kuluneet
mies muistuttaa Leonardo da Vincin jumalkuvia partoineen

Mitä kannat mukanasi?
Koko omaisuus siinä?
Talvi tulossa

Kerjäläiset lähtevät täältä aamuisin
kohtaan heitä kaupungilla
monta kertaa päivässä

Tuijotan vaunuihini
ne maksoivat yli tonnin
mutta kaikille en silti osaa antaa lantteja

Moraalinen kompassini kuin tuuli Ympyrätalolla
mikä olisi oikein?
Jos annan sinulle, meneekö raha jollekin ilkeälle kummisedälle?
Pyörittääkö roponi jonkinlaista järjestäytynyttä kurjuutta?

Toisaalta olen mieluummin hyväntahtoinen hölmö kuin kylmäsydäminen paskiainen

Lahjoitan SPR:lle, Unicefille, Planille kuukausittain
mutta se ei pese omaatuntoani

Voisinko pitää jotain pinssiä antamistani
kymmenyksistä/sadasosista?

Mitä opetan tästä lapsilleni?

Tätä ei pääse pakoon.

Jos tekisin villasukat
ja jättäisin ne sähkökaapin päälle,
löytäisitkö ne?

*****

Taulu ja runo Leivinpaperikuvia Kalliosta @gastrocafekallio 31.1.2019 saakka

Somepöhinää ja öyhötystä

Olen juuri saanut ensimmäisen taidenäyttelyni taulut seinälle.
Lempiravintolani Gastro Café Kallio,
kuin pieni pala Pariisia kotikulmillani,
täynnä minun kuviani ja runojani!
Pakahdun!

Ja tietysti sometan siitä.

Vihainen mies tuijottaa minua
ohikävellessään
imitoi ilmassa kosketusnäytön näpräämistä vihaisin vedoin.

”Kaipaisiko sinua kukaan,
jos nyt kuolla kupsahtaisit?”
hän huutaa vihaisesti.

Olipa osuva kysymys.
Siinä minä seison
veljeni kuoleman jälkimainingeissa
kohiseva elämä suonissa
Elän! Elän! Elän!
Ja mikä elämä tämä onkaan!

Juuri viimeisen puolentoista vuoden aikana olen oppinut,
kuinka moni saapuukaan suremaan,
kuinka liian äkkiä loppunut elämä järkyttää

kuin litteän kiven lento
tyynellä järvellä: yllättävän pitkälle,
yllättävän laajoissa renkaissa

miten lähimpiin suru tekee pesän

Ja miten surusta voi versoa uutta uskallusta
kuinka kuolema voi antaa
arvokkaan opetuksen:
aikani kuluu, mitä pelkään?

”Saanko kertoa, mitä minä teen?”
yritän huutaa perään.
”Saanko kutsua teidät näyttelyyni?”

Mies ei kuule tai kuuntele,
vain kaukainen öhinä jatkuu.

Minua harmittaa:
ehkä hänenkin päivänsä olisi parantunut,
jos hän olisi jäänyt kuuntelemaan.

*****
Tervetuloa Leivinpaperikuvia Kalliosta -taidenäyttelyyn 12.12.2018-31.1.2019

Lukija

Olen usein miettinyt,
katoavatko kirjahyllyt.
Jo nyt meillä on tarpeettoman iso kokoelma
tietosanakirjat kadottaneet taikansa
sormien napsahduksessa
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
en ole lukenut kaikkia kirjojamme,
mutta pidän niiden tuoksusta
ja selkämyksistä
kirjahyllyn suomista mahdollisuuksista siirtyä toiseen todellisuuteen milloin tahansa
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kun lapseni muuttavat omilleen,
kantavatko he kirjalaatikoita?
Lukevatko he vain (h)älylaitteista?
Lukevatko he ollenkaan?
Ovatko sanat vain silppua ja selausta?
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Mutta tavat muuttuvat
kirjahyllyt rakennetaan uusiksi
tilat toisenlaisiksi
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kotikirjastoni on minulle jo nyt olohuone
pakopaikka räntäsateelta
Legojenrakentelutaivas
ei arkisto
ei huopatossutehdas
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Oodi kuiskii oolalaa
ei shhhhh
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Ja nämä hetket:
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Lapseni tutkii sängyssä kirjaa
ei osaa vielä kirjaimia
mutta pään asento
rentona pomppiva jalka
kuvat ja keskittyminen
rauha matkata toiseen maailmaan
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Seinäjoen kaupunginkirjaston
seinän lukukolossa
kaksi alakoululaista
kylki kyljessä
Soturikissaa
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Oodissa näin tytön
kuin Degas’n ballerina
nousemassa kahvilapäydästä
kävelemässä eteenpäin
malttamatta laskea kirjaa.
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Voin luopua kirjahyllyistä,
Gutenbergin galaksi voi väistyä.
Vaikka sanat siirtyisivät sähköisiksi,
tuo lukijan pään asento,
tarinan tenho,
ne eivät katoa.

Besame mucho

La Laguna
kaupunki toiselta aikakaudelta
hampaattomat ukot polttavat tupakkaa
sulkevat silmänsä
auringon lämmössä

katusoittajan saksofoni laulaa
Besame mucho

minä matkaan mielessäni
Kuorasjärvelle

hellepäivänä pläkä
soudimme saareen päiväunille
lahden toisella puolella
mökkinaapurin radiosta
kaikui sama pyyntö

Mies lauloi täysin palkein mukana.

Pohjanmaan ja Teneriffan machot
haaveilemassa suudelmista.
Keille he laulavat silmät kiinni?

Salon juna

Vanha mies
painaa ovenavausnappia
tuhisee
tukka pystyssä
muutama hammas puuttuu
takki vähän ohi olkapäiltä

Se aukeaa vasta kun päästään asemalle
lohdutan

Helpotus välähtää
Mä olen ihan hukassa!
Vaimo kuoli kaksi vuotta sitten,
oon ukki ja leskimies.
Puoli vuosisataa yhdessä
tuttuja teineistä saakka.

Ensin olin katkera,
sitten surullinen
nyt kaipaan.
Siitä mä olen onnellinen,
kaipaus on positiivinen tunne.

Tämä kaikki
ennen asemaa

Laiturilla
pidämme toisiamme olkapäästä
Hautajaisissa soi laulu satamasta
ukki tapailee

RSS